Jälleen kerran joulu yllätti tavarapaljoudellaan. Eihän se käy niin, että itse päättää ostaa vaan sen yhden lahjan kullekin, vaan kun toiset ostavat myös. Ja ennen kaikkea anoppi ostaa jo keväästä alkaen…. sinänsä meillä kokonaissaalis  tasoittuu vuoden mittaan, kun jouluksi ostamme niitä pitkin vuotta hajonneita kestokulutustavaroita nuoriin perheisiimme, kuten viime vuonna pesukoneen ja nyt pölynimurin…myönnetään, että tyttären toivelahja digikamera tuli ostettua, mutta tulihan pyyhettä, lakanasettiä ja villasukkaa muutaman vuoden tarpeiksi ja ilman kameraa on nykyaikana vähän pulassa, nämä blogitkin sen todistaa.

Olikohan mitään oikein turhaketta? Jaa-a, ne pienimpien lahjat voisi olla niitä. Ne Little Petsit serkuksille. Ja onhan vaikea ostaa kolmivuotiaalle muuta kuin “turhaketta” jos eksyy tavaratalon leluosastolle, koska tarjolla ei juuri ole muuta kuin hetken ilon tuottavaa tavaraa. Ja olkoon, kyllä sen kolmevuotiaan silmissä tuikkivan hetken ilon takia  on valmis ihan mihin vaan…

Joulun painavin kestolahja on se 800-sivuinen Panu Rajalan teos Mika Waltarista. Ostin sen puolisolle, ja itse luen ko. teosta lainakirjana jo. Se avaa monta uutta näkökulmaa siihen suomalaiseen ajanjaksoon, joka on jäänyt kovin hämäräksi … ja huomaan, että juuri siksi etten sitä kautta ole elänyt, ja toisaalta, talvi- ja jatkosodan ajat ovat tulleet paljon tutummiksi sekä omien vanhempien että elokuvan ja kirjojen välityksellä. Mutta 50-luku? Ehkä se olikin tuollainen hitaasti pinnan alla tapahtumisen ja etenemisen aikakausi, juuri niin kuin termi “kylmä sota” sen kuvaa – ja jota Waltari kuvasi niin Sinuhen kuin viimeisten suurromaaniensa Mikael Hakimin ja Johannes Angeloksen kautta. Minkä valtavan taustatyön hän niissä tekikään matkustamalla Konstantinopoliin halki Euroopan, ja löytäen kuin sattumalta reliefejä, nimiä, reunamerkintöjä käsikirjoituksista, ja niiden kautta punaisen langan ja lähtökohdan romaaneihin, jotka dokumentoivat eurooppalaisen ja muhamettilaisen kulttuurin yhteentörmäyksen 500 vuotta sitten… Mitkä huikeat ja julmat näyt!

Ja se hämmästyttävä Milanon taivaalta tipahtanut punainen höyhen…