Maassa on vain puolitoista miljoonaa asukasta, nykyisen Espoon kokoisella alueella. Rajoja valvoo hampaisiin asti aseistautunut valtio, joka katsoo pienen maan asukkaiden olevan uhka itselleen. Maata pidetään kauppa-, energia- ja liikennesaarrossa jotta sen asukkaiden elämä kävisi mahdottomaksi ja maa pikkuhiljaa näivettyisi. Maan asukkaat ovat toista mieltä. Toimettomat ja työttömät nuoret miehet alkavat sabotoida ja ärsyttää voimakasta naapuriaan, valmistavat omatekoisia raketteja halvoista aineista joita salakuljettavat maahan saarron läpi ja ampuvat niitä rajan yli. Voimakas naapuri haluaa näyttää että se on tosissaan. Se on harjoitellut tätä jo vuosi aikaisemmin: kaikki kadut ovat taistelupeleistä tuttuja, ja rahaa saadaan riittämiin valtameren takana olevalta poliisisedältä. Nyt saadaan pelata jopa ihan uusilla aseilla, jotka räjäyttävät ihmisen kudokset ja lihakset irti toisistaan! Voidaan leikkiä sotaa oikeasti, sillä nämä ihmiset jotka tässä kurjassa maassa asuvat, ovat oppimattomia, köyhiä, eläimellisiä, pakanoita, tunnotonta massaa, joka sikiää kuin banaanikärpäset. Paras tapa vähentää uhkaa onkin suunnata uudet täsmäohjuslelut sinne missä näitä terroristiotuksia on koolla eniten yhtä aikaa: kouluihin, sairaaloihin, moskeijoihin… Jäljelle jääneet voidaankin sitten koota yhteen ja….
“YK:n ei pidä puuttua siihen miten terrorisminvastaista sotaa käydään”… Israelin pääministeri sanoo.
Mikä on ero Suomeen 39-40? Se ettei tällä pienellä maalla ole mitään mahdollisuuksia pärjätä. He eivät voi edes yrittää. Heille jää vain viha ja katkeruus sukupolvesta sukupolveen.
