Ja ehkä siitä tulee vielä kauniskin, ken tietää… Eu-vaaleissa Uudenmaan vihreät saivat ihan mukavan potin, mutta paikallisesti olisi toivonut enemmänkin aktiivisuutta. Ja totta kai, äänestysprosentin ollessa se mitä se oli niin parempaa voi todellakin toivoa!
Kuitenkin, ne päätökset ja ne asiat joista keskustellaan Brysselissä, ne kolahtavat vielä omaan pöydänjalkaan täällä Loviisassa. Ruuan hinta, verotus, energia-asiat, liikenteen rajoitukset ja päästöt, Itämeren tila – ne kaikki asiat ovat täällä paikallisia, Euroopan mittakaavassa suuria ja päätettävissä olevia. Mitenhän onkin niin että välitasolla näiden asioiden kytkökset kummallisesti piiloutuvat ja kietoutuvat sotkuiseksi vyyhdeksi, josta ei ota selvää pirukaan saati tavallinen tallaaja joka miettii mihin sen velvollisuusäänensä laittaisi.
Toivoisi että näkökulmamme myös Loviisassa ja siinä uudessa (todella, UUDESSA Loviisassa, niin toivon) osuisi asioihin pikkuisen korkeammalta kuin pikkukaupungin pikkupolitikoinnista. On toivotonta katsella tuotakin Lovarin julkistamaa aloitesumaa, jolla ei ole muuta tarkoitusta kuin huulten heiluttelu. Vai mitä järkevää näette siinäkin kirjastoautoaloitteessa? Asia jota fuusiotyöryhmä on jo vuosi sitten laittanut alulle ja josta on rahoitushakemus ministeriöllä jo sisällä? Sen sijaan onnetonta on että valtuutetut eivät näköjään ollenkaan seuraa mitä yhdistymistyöryhmissä virkamiehet puuhaavat ja mitä ajatuksia sinne voisi tässä vaiheessa tueksi heittää. Minua entisenä kirjastovirkamiehenä ja yhdistymisneuvotteluissa mukanaolleena jaksaa hämmästyttää, kuinka vähän luottamushenkilöt ovat itse työstä kiinnostuneita, vaikka juuri heidän tukeaan ja näkemystään arkityössä eniten kaivattaisiin – ja olisin kaivannut. Ainoa mistä oltiin kiinnostuneita, oli rahan meno, siitä jaksettiin vääntää puhetta, ja vieläpä jostain 50 sentin sakkomaksusta – ei sen sijaan siitä 100 000 euron hankintarahasta..mitä isompi summa, sen hiljaisempi oli lautakunta…
