—Oli harmaantunut, muta skarppi hemmo, jonka tulo aiheutti Loviisassa uskomattoman järkytyksen. Onko nyt kerta kaikkiaan niin etti Loviisassa oikeasti olla totuttu vapaaseen mielipiteenvaihtooon ja keskusteluun? Helsingistä tulleena koen itseni edelleen toisella jalalla pääkaupunkilaiseksi, ja kun siellä ramppaa jokaisessa kaupunginosayhdistyksessäkin kaikenlaista ulkomaanelävää, toisella viikolla toista ja toisella toista, on totuttu siihen että asiantuntijoilla on mielipiteensä, ja kokonaisuudesta saa ja pitää olla erilaisia näkemyksiä – ja ne saa esittää julki.
Netti- ja lehtikeskustelu ennen vierailua oli pöyristyttävää, tyyliin “säästetään koulut paskalta “. Silloin kun minä kävin koulua, kävi teatteria ja Yrjö Jyrinkoskea, ja muusikkoja, muistaakseni yksi ruotsalainen kirjailijakin tunnilla. Sitten kun 60-luku kääntyi, hommasi Teiniliitto ihan omat ohjelmat… Toki tämä on ydinvoimapaikkakunta, ja rintamat ovat selvät.
Jotenkin harmitti, että ennakkokohusta huolimatta, tai ehkä siitä syystä, suomenkielisen lukion oppilaat loistivat poissaolollaan. Mistä he lienevätkään saaneet rokotuksen ydinvoiman vastustamista vastaan?Ei kai voi olla niin, että näkyvimmät ydinvoiman vastustajat ovat auktoriteetteja, opettajia, joita nuoret aina vastustavat – ja siksi ydinvoiman kannattaminen näyttäytyy radikaalina ja trendikkäänä? Ja kun kokoomus vetoaa nuoriin muutenkin, on yhtälö vaikea.
